OPPIMISEEN JOHTAVIEN KOHTAAMISTEN MAHDOLLISTAMISTA
Olen nyt päättämässä yli 30 vuotisen urani vapaan sivistystyön palveluksessa. On aika koota muutama sana siitä, mitä tämä aika on opettanut ihmisyydestä ja yhdessä toimimisesta.
Tietämisestä sivistykseen
Aloittaessani työni vuonna 1991 silloisessa Kuopion kesäyliopiston palveluksessa kirjanpitäjänä olivat toimintatavat ja toimintaympäristö tietysti kovin erilaiset. Atk ja internet oli vasta tulossa osaksi työtä ja kesäyliopisto oli kiinteästi kytköksissä yliopistoon.
Olen aina ollut kiinnostunut oppimaan ja opiskelemaan, niinpä aloitin esihenkilönäni toimineen rehtori Elina Kekäläisen kannustamana ja rohkaisemana opiskelemaan avoimena yliopisto-opetuksena hallintotiedettä, finanssihallintoa ja julkisoikeutta. Ja tietysti into tietää ja oppia kasvoi etenemisen myötä. Suoritin ensimmäisen tutkintoni vuonna 1997.
Työn ohessa opiskellessa tutustuin muihin aikuisopiskelijoihin, yliopistomaailmaan ja sen toimintalogiikkaan. Niistä tuli minulle turvallinen maailma, jossa oppiminen ei koskaan lopu. Mutta ennenkaikkea aloin hahmottamaan oppimisen tietämyksen ja osaamisen lisääntymisen lisäksi myös itseisarvoisena sivistyksenä. Vanha lainaus ”Mitä suurempi on tiedon vesi, sitä pidempi on tietämättömyyden rantaviiva” tuli elettyä todeksi.
Uskon, että oppiminen ja sitä kautta sivistyminen muuttaa ihmistä, auttaa meitä kehittymään eteenpäin. Jo yksin sen takia kannattaa opiskella.
Sanoista kohtaamisiin
Tieto- ja viestintätekniikan murros opetusalalla alkoi 1990-luvun lopulla näkyä ensimmäisinä audioluentokokeiluina ja videoneuvotteluyhteysyrityksinä. 2000-luvun alkupuolella mukaan tulivat verkkovideot, luentotallenteet ja opiskelumateriaalin linkittäminen nettiin. Silloin pääsin koulutussuunnittelijan roolissa kokeilemaan teknologian valjastamista opetuksen ja oppimisen käyttöön.
Viestintä oli tällöin alkuun hyvin yksisuuntaista ja teknologian ehdoilla tapahtuvaa. Vuorovaikutuksen aktivointiin ja mahdollistamiseen alettiin enemmän kiinnittää huomiota 2010-luvulla verkko-oppimisympäristöjen toiminnallisuuksien, etätuutoroinnin ja paikallisten opintoryhmien muodossa.
Oppimiseen liittyy paljon kuuntelemista, kirjoittamista ja puhumistakin. Se tunne, kun hyvän luennon, ryhmätyöskentelyn tai muun vuorovaikutteisen oppimishetken jälkeen irrottautuu yhteydestä ja siirtyy takaisin muuhun elämään, on kuin havahtuminen immersiivisestä kokemuksesta, jonne kaipaa takaisin ja tämä sai minutkin jatkamaan työn ohessa opiskelua vielä toiseen tutkintoon saakka.
Itselleni oppimisessa ja opiskelussa on aina ollut kyse myös kohtaamisista. Mahdollisuudesta jakaa ja tulla ymmärretyksi, mutta myös laajentaa omaa ymmärrystä, kysyä ja kuunnella. Aito kohtaaminen edellyttää toisen kunnioittamista ja pyrkimystä ymmärtää hänen näkemyksiään.
Uskon siihen, että sanat, joita käytämme, luovat sen todellisuuden, jossa elämme. Sanavalinnoillamme mahdollistamme kohtaamisen toisen kanssa – tai vaihtoehtoisesti suljemme mahdollisuuden kohdata. Kunnioittava ja ymmärtämään pyrkivä vuorovaikutustyyli luo ympärilleen todellisuutta, jossa on mahdollista kohdata.
Oppimisen mahdollistaminen
Minulla on ollut uskomaton onni syntyä suomalaiseksi ja saada mahdollisuus kasvaa ja kehittyä yhteiskunnassa, jossa riippumatta lähtökohdista voit tulla tasapuolisesti kohdatuksi, opiskella ja sivistyä. Ilman tätä mahdollisuutta en olisi se ihminen, joka nyt olen.
Olen saanut mahdollisuuden ”kasvaa täyteen mittaani”, kuten kasvatustieteen puutarhurimääritelmässä muotoillaan. Parasta on se, että tuo mahdollisuus ei koskaan lopu eikä katoa, ihminen oppii läpi koko elämän. Nyt jatkan kasvamista ja kehittymistä toisenlaisessa työssä ja täysin uudenlaisessa työympäristössä.
Ikinä en kuitenkaan tule unohtamaan sitä, että juuri suomalainen yhteiskunta on tarjonnut minulle mahdollisuuden oppia ja sivistyä, kohdata ja tulla kohdatuksi. Olen myöskin lähtemättömän kiitollinen siitä, että olen saanut työskennellä osana juuri suomalaista vapaata sivistystyötä, joka on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen yhteiskunnallinen palveluverkosto.
Sydämestäni toivon, että erityisesti vapaa sivistystyö säästyisi hallitusohjelmassa kaavailluilta leikkauksilta. Ilman vapaata sivistystyötä minun tarinani olisi kovin toisenlainen. Ihmiset tarvitsevat vapaan sivistystyön tarjoamia porrasaskelmia, jotta he voivat oppia, kasvaa ja kehittyä.
Kirjoittanut Soili Meklin, elokuu 2023
