Saimme kouluttajalta Helena Prepulalta jaettavaksi erinomaisen tarinan Sosiaalipedagogisen koiratoiminnan -koulutukseen osallistuneelta. Ikäihmisten ja muistisairaiden parissa työskentelevä Erja Laaksonen kertoo oppimismatkasta ja kokemuksista.
Huom. Ilmoittautuminen kevään ryhmään on avoinna 20.1. asti (muokattu 11.1.2022). Tervetuloa mukaan jännittävälle matkalle: www.snellmanedu.fi/tuote/sosiaalipedagogisen-koiratoiminnan-abc
**
Olen vuonna 1997 valmistunut terveydenhoitajaksi. Pian valmistumiseni jälkeen ajauduin työskentelemään ikäihmisten ja muistisairaiden pariin. Sillä tielläni olen vieläkin. Tällä hetkellä työskentelen vanhusten palvelutalossa ja tässä paikassa olen viihtynyt kohta 16 vuotta. Koiria minulla on ollut vasta hyvin vähän aikaa. Ensimmäinen ja vanhempi koirani on kuusivuotias. Toinen koirani Elli, jonka kanssa osallistuin tähän Sosiaalipedagogisen koiratoiminnan -koulutukseen, on neljävuotias.
Molemmat koirani ovat olleet mukanani työpaikallani ihan pennusta asti. Aluksi tämä oli lähinnä koiran sosiaalistamistarkoituksessa, mutta pian huomasin niiden suuren vaikutuksen asiakkaissa ja koko työyhteisössä. Tästä kokemuksesta kumpusi kiinnostus saada lisätietoa ja osaamista koirien käyttämisestä hoitotyössä.
Pienen etsinnän ja tutkimisen jälkeen löysin sosiaalipedagogisen koiratoiminta -koulutuksen. Ensin hiukan epäilin, onko tästä koulutuksesta meille hyötyä, koska vaikka toimimme sosiaalialla ei pedagoginen toiminta oikein tuntunut istuvan meidän työhömme. Päätin osallistua Elli -koirani kanssa koulutukseen. Toiveenani oli saada lisää tietoa ja työkaluja tavoitteelliseen työskentelyyn koiran kanssa vanhustyössä.
Hyppy tuntemattomaan
Sosiaalipedagogisen koiratoiminnan -koulutus oli minulle sukellus uuteen. Ensinäkin sosiaalipedagogiikka oli oikeastaan täysin vieras käsite minulle. Siihen perehtyessäni teoriatasolla, huomasin, että näinhän me toimimme sosiaalialla. Sosiaalipedagogiikka antoi siis jo olemassa olevalle toimintamallilleni teoriapohjan ja nimen.
Ryhmänohjaus ja varsinkin tavoitteellinen sellainen, oli minulle myös uutta. Koulutuksessa käytiin läpi, miten ryhmät toimivat ja millaisia ”lainalaisuuksia” ryhmätoiminta noudattaa. Tästä oli paljon apua, kun suunnittelin ja toteutin omaa ryhmääni. Koiristakaan minulla ei siis ole vuosikymmenten kokemusta. Olen mielestäni vielä melko aloittelija koirien kanssa toimimisessa, saatikka kun toiminnan tulisi olla tavoitteellista.
Kaikki tieto liittyen koirien käyttäytymiseen ja elekieleen oli erittäin tervetullutta. Teoriatiedon ja koulutuspäivien lisäksi yksi tärkeä osa oppimista oli oman ryhmän suunnittelu ja toteutus. Tämän prosessin aikana opin ehkä kaikista eniten.
Koulutus antaa valmiuksia ja tietoa toiminnan pohjalle. Me saimme valmiuksia kohdata asiakkaita sosiaalipedagogisten arvojen mukaisesti ja toimia ryhmässä ja osata huomioida ryhmään liittyviä asioita. Opimme myös arvioimaan mm. ryhmätoiminnan vaikuttavuutta. Lisäksi ainakin itselläni prosessiin sisältyi paljon itsetutkiskelua ja omien vahvuuksien ja heikkouksien löytämistä ja myöntämistä.
Koira motivoi ja kannustaa asiakasta
Sosiaalipedagogisen koiratoiminnan -koulutus auttoi minua löytämään tavat, joilla toimia koirani kanssa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti työparina. Koira toimii motivaattorina ja lukkojen avaajana sekä tunteiden tulkkina työyhteisössä ja asiakaskontakteissa. Koira pystyy havaitsemaan ja kertomaan asioita ja tunnetiloja ympäristöstään, joita emme ehkä huomaisi ilman koiraa. Koira myös motivoi ja kannustaa asiakasta tekemään ja yrittämään paljon paremmin kuin hoitaja yksin. Näitä taitoja koulutus auttoi löytämään ja harjoittelemaan ja näitä oppeja pystyn hyödyntämään myös yksilöllisessä asiakastyössä.
Koulutuksen aikana korostui paljon myös ryhmän tuki. Yhteistyö ja yhdessä oppiminen muiden koulutusryhmän jäsenten kanssa oli äärimmäisen merkityksellistä. Koulutusryhmämme koostui erilaisista taustoista ja ammateista tulevista opiskelijoita ja se toi koulutukseen hyviä näkökulmia ja avarsi myös omaa ajatusmaailmaa. Sitähän tämä toiminta lopulta on, yhdessä oppimista ja oivaltamista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ajattelen, että sosiaalipedagoginen koiratoiminta on avannut minulle uusia ovia ja vaihtoehtoisia tapoja toimia. Se korostaa jokaisen yksilön merkitystä omassa yhteisössään ja on auttanut minua havainnoimaan, tuntemaan ja tulkitsemaan paremmin ympäristöäni. Ennen kaikkea tässä toiminnassa olen oppinut kuuntelemaan koiraani paremmin. Tämä kaikki mahdollistaa ja vahvistaa meidän yhteistyötämme, tehden meistä hyvin toimivan työparin.
Elli ja Erja Laasonen
**
Lisätietoa koulutuksesta ja ilmoittautuminen: www.snellmanedu.fi/tuote/sosiaalipedagogisen-koiratoiminnan-abc
